perjantai 15. maaliskuuta 2013

Sivilisaatiot saunan taakse ja pinoon!

Oletko aina halunnut olla maailman pää ja perä? Oletko aina halunnut ratsastaa Napoleonin valkealla ratsulla sotaan ja palata sieltä Saksan armeijan Maus-panssarivaunulla? Ainakin kaksi ensimmäistä onnistuu Civilization V-pelissä.

Kuten suurin osa peleistä, joita pelaan, Civi-innostuksenikin on saanut syntynsä pikkuveljeltäni ja serkultani, jotka eräänä pääsiäisenä tahkosivat Civiä oikein olan takaa ja jota minäkin sitten vähän aikaa pälyiltyäni pääsin kokeilemaan. Olen toki aikoinani pelannut Age of Empires II:sta ja sitten vähän samaa strategia-genreä liippaavia Disciplinesiä  ja Heroes of Might & Magic 3:sta, joten perusidea oli kaikkinensa tuttu.



Siis no se perusidea? Rakenna kaupunki tai kaupunkeja, kehitä joukkosi ja valloita maailma. Kullakin sivilisaatiolla tai sen päämiehellä, on omat hienoutensa, oli se sitten merenkäynti tai kyky rakentaa nopeasti ja voiton voi saavuttaa tieteen, kulttuurin tai sodankäynnin (lue: maailmanvalloituksen) avulla.


Pelistä ja sen maailmasta voi helposti luoda omanlaisensa ja omiin kykyihin ja odotuksiin istuvansa. Luodessa peliä saa valita, voiko kulttuurin kautta kivuta voittoon tai onko alkupeliin vipinää laittavia, ympäriinsä juoksentelevia ja talonpoikia ryövääviä barbaareja lainkaan olemassa. Maailman voi luoda pelkille saarille tai sen voi tehdä vastaamaan nykypäivän maapalloa. Tietyt maastot ovat tietyille sivilisaatioille mannaa ja toisille se kartastolla komeana kohoava vuoristo ei voi tarjota mitään.

Heipä hei vaan Japanin Nobuwaga! Ollaanks kavereita?
Teit mitä tahansa, peli alkaa kuitenkin vasta kun tapaat ensimmäiset kanssapelaajasi. Tästä voi aloittaa kutomaan suhteiden verkkoa; luomaan ystävyyssuhteita ja julistamaan epäluotettaviksi ne, jotka jatkuvasti solvaavat kavereitasi. Jos sinulla ei ole vielä armeijaa, jolla voit puolustaa itseäsi, neuvon vakavasti harkitsemaan sotien julistamista. Ne oikeasti sitten hyökkäävät ja ragequit voi olla tässäkin pelissä varsin varteenotettava vaihtoehto, jos hyökkääjiä onkin yhtäkkiä suhteiden vuoksi yhden sijaan kolme, eikä sinulla ole kuin kourallinen miekalla varustettuja sotilaita.

Civi V on ruokaa aivojen lisäksi myös silmille, sillä jopa huonommillekin asetetuilla grafiikka-asetuksilla pelistä saa paljon irti. Lisäksi alkupelin klikkaa-seuraava vuoro-klikkaa-seuraava vuoro-toista -meininki ei kivoja maisemia katselemalla kovin paljoa rennommaksi muutu.

***

Steam on jälleen ollut meille pelaajille armoton ja laittanut pelejä alennukseen. Viime viikolla alennuksessa oli bundle, joka sisälsi Civ5 Golden packin, Gods&Kings-lisäosan ja muutamat erinäisittäin myytävät sivilisaatiot. Aikani valiteltuani armas pikkuveljeni väsyi kuuntelemaan minua ja osti ne minulle lahjaksi. Minullahan siis oli jo Golden pack itselläni, mutta tuli kuulema halvemmaksi ostaa koko bundle kuin vain tuo lisäosa.

Gods&Kings tuo peliin muutaman lisä sivilisaation ja uskonnon. Kyllä. Uskonnon. Voit luoda oman Nuubismisi, jossa palvotaan viiniä ja tanssia, pääasia on kuitenkin saada kannattajia uskonnollesi. Suurten miesten (lue: Great men) joukkoon lisätään Great Prophet, joka luotsaa uskonnon lippulaivaasi suuremmille vesille.

Tuo ei näytä miusta Mel Gibsonilta.
Itse tykkään yleensä ottaa kulttuuri-voiton pois päältä (sen saa liian helposti) ja keskittyä maailman valtaukseen ja tieteeseen, salaiseen intohimooni. Nyt kuitenkin piti aloittaa uusi peli kelteillä, sillä heillä tuntuu tuo uskonto olevan suuressa roolissa sivilisaatiota. Ja onhan ne nyt vaan cool.


Aika näyttää, aloitetaanko pikkuveljen kanssa muutama kymmentä uutta peliä normaaliin tapaamme ("No ei tää nyt mene niinku piti, alotetaanko uus?"), vai saataisiinko vaikka välillä joku vietyä kunnialla loppuun saakka.

0 kommenttia :

Blogger Template by Clairvo