Mitä silloin tehdään, kun poikaystävä lähtee viikonlopuksi kertausharjoituksiin? Vastaus: Käytetään illat hyväksi ja pelataan aamuyölle saakka.

Viikonlopun mittainen pelimaraton ei suurista suunnitelmistani huolimatta toteutunut aivan kuin ajattelin. Etenkin lauantaipäivän hyödyntäminen luisui nörtti-lomasta normaaliin viikonloppuun: ruuanlaittoon, kahvittelemiseen ja treenaamiseen, ja öiden läpi pelaaminen pysähtyi viimeistään kahdelta yöllä, kun peliseura väsyi ja halusi päästä nukkumaan.

Siitä huolimatta, etten turruttanut pakaralihaksiani puolikuolioon tai kasvanut kiinni työtuoliini, sain pelattua useamman pelin Dotaa kuin aikoihin yhteensä. Smurffi-accounttini voittoprosentti on noussut tasaiseen tahtiin ylöspäin, vaikka täysistä nuupioista on päästy eroon.Voitot vaihtelevat äärimmäisen helpoista (ja usein ragequittaajia sisältävistä) peleistä niihin, joissa saa oikeasti tehdä vähän töitä. Suurimmasta viikonlopun peliporukan ongelmasta, liian hitaasta pelaamisesta, päästiin myös viimeistään viimeisimmässä, todella hilkuille päässeessä pelissä eroon, vaikka jo kertaalleen lähdin katastrofaalisesti alkaneesta pelistä kesken vain tullakseni takaisin muutamaa hetkeä myöhemmin.

Apuvälineenä voittoihin oli varmasti myös löytämäni Dota Edge, joka auttaa tiimiäsi löytämään oikeat counterit vastustajan tiimille. Nyt joku mölähtää siellä että smurffi JA Dotaedge, onko ihmekään että te voitatte? Tähän vastaan että Dotaedgelläkään ei ihmeitä tehdä ellei counteroivia abilityjä osata käyttää oikeisiin vastustajiin ja oikeaan aikaan. Tietenkin se auttaa, ja itse koen sen erittäin opettavana, kun samalla miettii, että miksi näin on, mutta loppujen lopuksi se antaa vain pienen sysäyksen oikeaan suuntaan.

Muita viikonlopun pelejä olivat Arkham City ja normaalia tapahtumarikkaampi Minecraft, johon loimme Elenin kanssa uuden serverin. Muutenkin olisin toki voinut olla yksin aktiivisempi täyttääkseni viikonlopun peleillä, mutta yksin pelaamisesta on tullut muutenkin tällä hetkellä kotona yksin kykkivälle meikälle tylsempää kuin tavallisesti. Tästä syystä myös blogi on ollut hieman normaalia hiljaisempi viime aikoina, sillä olen pelannut lähinnä vain Dotaa (sillä seuraa siihen on riittänyt), eikä siitäkään loputtomiin sisällöllisesti merkittäviä postauksia saa aikaiseksi. Järkevämpää olisi vain nauhoittaa pelejä, mutta tähän keksin niin monta vasta-argumenttia, että se ei ainakaan toistaiseksi tule toteutumaan.

Meitä on täällä kirjoittamassa tosielämän terveyden ja hyvinvoinnin ammattilaisia, valmistumaisillaan oleva

fysioterapeutti ja opiskeleva kätilö. Voitte sitten arvata, että kumpi on kumpi, kun otan tämän päivän aiheekseni tämän minun tietokoneella kökkimiseni ja varsin oppikirjamaisen asentoni.

Tällä oppikirjamaisella asennolla en siis todellakaan tarkoita sitä kuvaa jalat tukevasti maassa, selkä tukevasti selkänojassa istuvasta hahmosta. Päinvastoin. Minä olen malliesimerkki siitä naama eteentyöntyneestä tyypistä, jolla selkä on pyöreämpänä kuin kummallakaan mummoistani on koskaan ollut. Tämän lisäksi minunlaiseni pygmillä eivät jalat yllä edes työtuolin alimmalla tasolla maahan, vaan ne on nostettava pöydän alla olevan subbarin päälle, jolloin selkä pyöristyy yhä enemmän ja muutenkin voisin olla vähän enemmän sen näköinen, että välittäisin. Subbari on kuitenkin kätevästi oikealla, joten vasen alaraajani on turta harva se päivä. Positiivisena asiana täytyy sanoa, että käsivarret ovat kuitenkin tuetut, ja se, että istun näin vain kun pelaan. Köh.

Ennen kuin kukaan luulee, niin EI, en rupea valistamaan teitä. Luulen, että Sinun ikäisesi nuori mies/nainen on kuullut työskentelyergonomiasta ehkä noin kuudesti liikaa, eikä siinä työpisteessä tapahdu silti mitään. (TERVETULOA vastaanotolle!) Kukin tietää mitä pitää tehdä, ja jos ei tiedä, niin tietää luultavasti, mistä hankkii sitä tietoa (vinkki: olet tietokoneella ja tässä on linkki).  Minusta on vain ironista, että vaikka minun tulisi tässä vaiheessa olla ergonomian asiantuntija, niin itse olen kaikkea muuta kuin imarteleva malliesikuva optimaalisesta tilanteesta.

Minkälainen on teidän työskentelyasento? Tunnustatteko painuvanne kasaan ja nenä kiinni näyttöön, vai väitättekö kiven kovaan, että kuuluisitte työterveyslaitoksen ergonomia-sivuston mallinukeksi?

Batman on kohta taas kaikkien huulilla konsoleilla ja monet bloggaajat ovat sen jo nostaneet palstoilleen. Syksyllä ilmestyvä Batman Origins jatkaa Arkham-pelisarjaa yhä isommin ja toivottavasti myös yhä näyttävämmin, vaikka Warner Brothers Games Montreal onkin ottanut puikot haltuunsa Rocksteadylta.

Toistaiseksi lokakuuksi lupailtu Batman Origins on tavallaan Arkham-sarjan prequel, kun peli sijoittuu aikaan vuosia ennen kuin Arkham Asylumin vangit vapautettiin riehumaan rauhassa koko Arkham Cityn alueella, ja kun Lepakkomies oli aloittelemassa uraansa lainsuojattomana lain kourana.

Paljoa ei vielä pelistä ole julki, mutta yleisessä tiedossa on, että Black Mask on asettanut Batmanin päästä palkkion, ja alamaailman kahdeksan kovinta salamurhaajaa ovat ottaneet tehtävän omakseen. Huhuja on myös, että pelattava kartta laajenee Gothamin vanhakaupungin (Arkham Cityn) lisäksi myös pilvenpiirtäjien sävyttämään uuteen Gothamiin, joka tekisi pelattavasta alueesta noin kaksinkertaisen Arkham Cityyn verrattuna ja jopa viisinkertaisen Arkham Asulymiin.

Tekijän muutoksesta huolimatta peli jatkaa ilmeisimmin samalla pelimoottorilla, eikä esimerkiksi taistelu- tai gadget-puolella ole luvassa suuren suuria muutoksia. Mitäpä sitä suotta pyörää uudelleen keksimään. Arkham-pelisarja on kuitenkin onnistuneimpia supersankari-pelejä, ja mitä olen videoita nähnyt, Warnerilla tämä tiedostetaan ja sitä kunnioitetaan. Nähtäväksi jää, mitä käy. Itse olen ainakin innoissani.

Lisää tietoa tietoa löytyy mm. osoitteesta: http://www.gameinformer.com/p/arkhamorigins.aspx

Dota2:ssa on hyväksi, mikäli tiedät oman herosi lisäksi sekä vastustajan että omien tiimiläistesi herot ja niiden taidot, sillä vain näin voit saada aikaan kauhua vihollistesi puolella. Miksi?

Dota2 on ennenkaikkea tiimityöskentelyä, kuten olen jo useampaan otteeseen sanonut, ja täydellinen peli vaatii taitojen synkronisoimista ja ymmärrystä siitä, mitä vastaan taistellaan. Tämä on tullut viime aikoina selvästi esille, kun olen pelannut vasta muutama viikko sitten Dotan aloittaneen ystäväni kanssa. Uusia heroja kohdatessa ystäväni kysyy usein että "Mikä tuo oli?" (huom. imperfekti), kun joku ability lätkähtää päälle ja minä huudan että juokse juokse juokse. Onneksi hän kuitenkin kysyy ja useimmiten myös muistaa, mitä olen hänelle kertonut. Kovinkaan useasti meistä kumpikaan ei ole päätynyt vastustajan keräilykohteiksi, mutta melko useasti tapot ovat menneet sivu suun, kun en ole muistanut kertoa mitä minun heroni tekee ja mitä se vaatii tapon aikaansaamiseksi. (Tässä vaiheessa tulee tunnustaa, että ystäväni on yllättänyt meidät Joren kanssa taidoillaan, joten mikään täysi nyyppä kyseessä ei ole. Häntä ei esimerkiksi tarvinnut muistuttaa tornien tankittamisesta kuin kerran, ja auto-attackin hän ymmärsi jättää pois jo parin kerran muistutuksen jälkeen. Varsin kehittämiskelpoista materiaalia, siis.)

Mitä siis käytännössä tarkoitan abilityjen ymmärryksellä? Dota2ssa on tällä hetkellä 103 heroa, joilla jokaisella on omat kykynsä ja piirteensä tuottaa vastustajalle tuskan hikipisaran otsalle. Kun näen vastustajien hero-valinnat ja ymmärrän mitä ne tekevät, voin counterpickata ne esimerkiksi jollain muulla herolla, jonka kyvyt tekevät vastaustajan kyvyn esimerkiksi stunnata täysin mitättömiksi. Tästä esimerkki on se, että tiedän että Lifestealerin rage-kyky pystyy yliajamaan monet spellit, kuten stunnit ja hidastukset. Vaihtoehtoisesti erilaiset taiat pystytään countteroimaan esineillä, kuten Black King Bar (BKB):lla. Se, että tiedät mitä vastaan taistelet, antaa sinulle mahdollisuuden vastata niihin kykyihin, joihin et pelkällä damagen havittelulla pääse. Se antaa sinulle mahdollisuuden selviytyä hengissä.

23/80/103, eilen 17.4.2013

Kyseisestä aiheesta innostuneena laskin eilen pelaamani herot ja ne, jotka ovat vielä täysin kokeilemattomia. Olen 103sta herosta pelannut kahdeksaakymmentä, joista osa (\) on muutamia kertoja kokeiltuja ja osa (X) on sitten niitä, joita olen useamman kerran pelannut. Jäljelle jää siis 23 kpl heroja, joita en ole syystä tai toisesta vielä kokeillut. Syynä on voinut olla heron yleinen pelaamisen hankaluus (mm. Invoker, Meepo, Pudge) tai ihan vain kiinnostuksen puute (mm. Ursa). Onnekseni ystäväni kanssa tulee pelattua vielä paljon bottipelejä ja se antaa minulle mainion mahdollisuuden kokeilla uusia heroja. Mitään järjestelmällistä herojen läpikäyntiä en ole harrastanut, vaan esimerkiksi randomittaminen on varsin pätevä tapa saada uusia heroja kokeiltavaksi. Nyt voisin kuitenkin ottaa tavoitteekseni päästä pelaamaan kaikilla edes yksi kokonainen peli, että voin sanoa tietäväni mitä ne tekevät.

GOTTA GET THEM ALL!

Ihan lyhyt vinkki-postaus tallennuksien tallentamisesta.

ENNEN KOVALEVYJEN TÄYDELLISTÄ PUHDISTUSTA SINUN TULEE OTTAA TALTEEN STEAMIN PELIEN TALLENNUKSET.

Tein tuossa taannoin windowsin uudelleen asennuksen koneelleni ja olin sen verran HC, että päätin alustaa molemmat asemani (C: & D:) siinä samassa. Tähän valmistauduin tietenkin siirtämällä kaiken säilytettävän materiaalin ulkoiselleni, josta voisin ajan tullen palauttaa tiedostot koneelle käytettäviksi. Koska ulkoinen kovoni on kuitenkin vanha kuin taivas, tiedostojen kopiointiin (tai siirtoon) menee pieni ikuisuus. Virheen tein siis, kun pikkuveljeni huomautti minulle Steamin pelien tallennusten kopioinnista, ja nähdessäni siirrettävien tiedostojen yhteenlasketun koon sanoin että "No joutaahan nuo lataamaan uudestaankin.". No joo. Joutaahan sitä. Tässä vaiheessa pieneen mieleeni ei juolahtanutkaan, että myös pelien tallennukset häviävät bittiavaruuteen. 

Tuosta tapahtumasta on nyt jo muutama viikko, ehkä kuukausi, ja vasta tänään oikeasti ymmärsin tekojeni laajuuden, vaikka tajusin virheeni jo paljon aiemmin. Tallennukset pelaamistani KotOReista, Portalista, Lego Lord of the Ringsistä (jossa peli ennen saattueen muodostumista on TYLSÄÄ) ja Civ V:stä ovat poissa. Kadoksissa. Kätösteni ulottumattomissa. Poof. Gone with the wind. Yhteensä noin 50 tuntia pelien tallennuksia ovat poissa.

Load game - "No saved games here"

50 tuntia ei tosinörteille varmaan tunnu missään, mutta etenkin eteneminen KotOReissa oli ajoittaisen työn ja tuskan takana. Joten jos sinun täytyy alustaa kaikki koneesi asemat (tämähän on siis täysin vapaaehtoista, windowsin uudelleen asennus alustaa vain sen aseman, jolla windows sijaitsee)...TALLENNA. Tallenna, jos sinulla on pelejä, joiden pelaamiseen menee on mennyt aikaa. Tallenna, vaikka siirto kestäisikin yli minuutin puoli tuntia. Tallenna, mikäli et halua aloittaa pelejäsi alusta. Tallenna, tallenna, tallenna.

No...fresh start, so to say.

Vaikka RAGEQUIT onkin peliblogi, siis blogi, joka keskittyy pelaamiseen, peleihin ja pelureihin, en voi olla mainitsematta yhtä elämäni tämän hetken suurinta intohimoani - GAME of Thronesia.

ValtaistuinPELI on teini-iän Sormusten Herra-huuman jälkeen suurin fanityttö-moodin minussa aikaansaava filmatisointi ja kirjasarja. Juuri alkanut kolmas tuotantokausi saa minut odottamaan maanantaita kuin kuuta nousevaa ja huokailemaan tuskasta, kun jakso hitaasti mutta varmasti kulkee kohti loppuansa. "Eih...ei vielä." Sarja saa minut nauramaan, kyynelehtimään ja adrenaliinin kuohumaan suonissani tehokkaammin kuin mikään aikaisempi ruutu-teos.

"We are only human, and the gods have fashioned us for love. That is our great glory, and our great tragedy.” - Master Aemon

Kenelle Game of Thrones ei ole tuttu, kyseessä on George R.R. Martinin A Song of Ice and Fire-kirjasarjaan perustuva tv-sarja, joka käsittelee yhden mantereen keskiaikaista valtapeliä. Sarjan alkaessa siinä ei ole liiemmin fantasiaelementtejä, mutta sen edetessä niitä alkaa ilmestyä vähän sieltä sun täältä. Sarjaa leimaa sen arvaamattomuus ja harmaa hyvä-paha-asetelma, joista puhun vähän alempana.

GoT season 3 jatkaa siitä mihin season 2 jäi - kakkoskirja (en. Clash of Kings / su. Kuninkaiden koitos) koluttaneen loppuun ja kolmas (en. Storm of Swords 1 / su. Miekkamyrsky) aloitetaan. Alunperäisistä aikeistani huolimatta jätän nyt suuremman spoileroimisen sikseen, sillä erillisiä, monimutkaisia tarinalinjojaan on nopeasti laskettuna ainakin kahdeksan ja niihin liittyy useampi kuin yksi hahmo. Sekä minulla että teillä menisi siihen ikä ja terveys, eikä kuvaukseni tekisi sarjalle kunniaa kuitenkaan. Parempi kun vain katsotte/luette itse. Pääasia on, että sota jatkuu edelleen ja muurin takana taistellaan sotaa, jota etelä ei osaa vielä kuvitellakaan, ja idästä nousee lohikäärmeen savu.

Mielenkiintoisinta sarjassa on sen puhetta herättänyt harmautensa. Tällä harmaudella tarkoitan sitä, ettei sarjassa ole tuttua musta-valko -asetelmaa hyvästä ja pahasta, vaan jokaisella hahmolla on omat motiivinsa ja luonteenpiirteensä, joihin katsojat voivat samaistua ja jotka tuntuvat perin järkeviltä syiltä puolustaa tekojansa. Kirjoissa tämä tulee esille ymmärrettävästi todella paljon selvemmin esiin, sillä kirjoissa kuvataan selvästi kullolisenkin kertojahahmon ajatusprosessia ja tunteita, kun taas sarjassa tämä vaatisi Kauniista ja Rohkeista tuttua monologia kameralle.  Äärimmäisen epämukava ajatus.

Yleensä löydän sarjoista heti hahmot, joihin samaistun ja joiden värejä tunnustan, mutta kenties juuri tuon mainitsemani harmauden vuoksi koen suuria vaikeuksia valita puoliani Game of Thronesissa. Rakastettavia hahmoja löytyy lähes jokaisesta suvusta riippumatta siitä, kenen puolesta ja millä motiiveilla he taistelevat; Tyrion, Daenerys, Arya, Jon, Varys...just to name a few. Jos kuitenkin pitäisi valita jokin suku, joka on lähempänä sydäntäni kuin muut, olisi se eittämättä Starkit. Kuitenkaan lähes kukaan ei ole sympatiani ulkopuolella ja vielä vähemmän on hahmoja, joiden toivon kuolevan. Kuolema on kuitenkin lähes täydellinen (huom. White walkerit) tapa saattaa hahmo pois sarjasta kokonaan, joten esimerkiksi Joffreyn kaltaisenkaan inhoa tehokkaasti aiheuttavan hahmon ei soisi kuolevan. Inhokin on viihdettä, ja jokainen sarja tarvitsee jonkun, jota inhota. Tällä hetkellä en kuitenkaan pistäisi pahakseni, jos Stannis ja hänen armas punapäänsä uppoaisivat Kapeaan mereen lopullisesti.

Sarjassa on kuitenkin pysyttävä varpaillaan noin niinkuin hahmoon liiallisen kiintymisen puolesta, sillä herra Martinilla on kuuluisa tapa tappaa hahmoja, joihin hän laittaa ensin lukijansa ihastumaan. Tämäkin tuo sarjaan tiettyä jännityselementtiä etenkin jos allekirjoittaneen tapaan ei ole kirjoissa vielä sarjoja edellä. TÖN TÖN TÖÖ, WHO SHALL BE NEXT?

“When you play a game of thrones you win or you die.” - Cercei Lannister

Kuka on teidän suosikkinne ja kenen pään tulisi roikkua seipään nokassa Kuninkaansatamassa?

*****

Ne, jotka eivät ole vielä kyseiseen sarjaan tutustuneet...

...pidätkö...

...taisteluista, joissa ei kaihdeta verta?

...monimutkaisesta valtapelistä?

...lohikäärmeistä?

...epäkuolleista?

...rakkausdraamasta?

...Islannin/Irlannin/Maltan maisemista?

...keskiajasta?

...fantasiasta?

...tisseistä?

...hevosista?

...sarjoista, joiden katsomiseen menee yksi kokonainen päivä, koska et osaa lopettaa hyvään kohtaan jäänyttä tarinaa?

Mikäli vastauksesi yhteen tai useampaan kysymykseen oli kyllä, kehoitan lämpimästi tutustumaan sarjaan esimerkiksi HBO:n kautta. YLE esitti juuri seasonin 2, joten olkaa tarkkana myös YLEn kesäuusintojen suhteen. Jopa minä jaksan keskittyä vain yhteen asiaan katsoessani jaksoja.

*****

Nyt pitää taas odottaa viikko seuraavaa jaksoa...

Prepare for Battle: Now that's how you make gold. (Alchemist)

 Dotan pelaajalajit
1. Well-farmer
2. Feeder / n00b
3. русский (Russki)
4. Lane farmer
5. Uhanalaiset pelaajalajit (progamer, perus-Pertti ja killstealer)

Lane farmerit ovat omalla linjallaan nysvääviä rahanahneita...köh, siis omalla linjallaan uskollisesti pysyviä pelaajia, joiden päätarkoitus on uskollisesti puskea oma linja rikki ja saada mahdollisimman suuri lasthit-määrä. Linjaltaan heitä ei saa järkkymään 4v5-tiimitaistelut eikä aina edes luokse puskeva vihollistiimi.

Levinneisyys: Lanefarmerit ovat low-skill poolin kiusa ja vitsaus yhdessä monen, monen muun Dotan peliyhteisöä rikastuttavien pelaajatyyppien kanssa. Lane farmer on hyvin reviiritietoinen ja sitä tavataan vain omalla linjallaan kunnes vihollisraksit ovat rikki.

Elintavat: Lane farmer rakastaa nimensä mukaan farmausta ja on saavuttanut tason, jolla mikään ei riitä. Lane farmer välittää vain kasvavasta last hittien määrästä ja epävarman kullan kilinästä taskuihin. Puskeminen on toissijaista, vaikkakin sitä lähes aina tapahtuu, kun kirppuaaltojen voimasuhteet eivät ole tasoissa.
Huomionarvoiseksi tämän tyypin tekee sen kykenemättömyys liikkua mihinkään omalta linjaltaan. Mikään pingaus, kohtelias tai vähemmän kohtelias pyyntö ei Lane farmeria saa liikkumaan kirppuaaltonsa edestä.

Gear: Vaihtelee hyvin suuresti loppupelissäkin kuuden iron wood branchin ja sacred relicien väliltä.

**
Puhuessani lane farmauksesta, puhun yleistäen niistä, jotka eivät roolistaan huolimatta osaa roamata tiimitaisteluihin. Huomattavaa on kuitenkin, että esimerkiksi hard carryn on alku- ja keskipelin aikana hyväkin olla lane farmer, mikäli hän pystyy sen turvallisesti tekemään. Linjalla farmaus on loppujen lopuksi verrattain turvallista ja varmaa rahaa, mikäli se ei johda useisiin gankeihin. Vapaan farmauksen jälkeen carry voi saapua raskaasti varusteltuna tiimitaisteluihin ja viedä koko shown oman tiimin hyväksi.

Kukaan ei ole voinut olla huomaamatta sitä.

Kukaan ei ole voinut olla ihmettelemättä sitä.

Yksikään naispelaaja ei ole voinut olla kritisoimatta sitä.

Ja todennäköisesti yksikään miespelaaja ei voi olla rakastamatta sitä.

Varoitus: Tässä merkinnässä kärjistetään, liioitellaan ja käytetään harkitsemattoman paljon sarkasmia. Jos et ko. käsitteitä ymmärrä ja otat kaiken vakavasti, älä suotta vaivaudu.

"The less it covers the higher the armor rating."

 Edellinen näyttää pätevän erittäin monen videopelin naishahmojen armor designiin. Etenkin MMORPG-peleissä:

Aloitat pelin hahmolla, jonka asustus vastaa lähinnä pilkkihaalaria tai metsurin työvaatetusta. Mutta ei, tämä ei riitä suojaamaan sinua läheskään tarpeeksi armottomien vihollistesi hyökkäyksiltä. Onneksi leveleiden myötä saat parempaa, kestävämpää ja ehdottomasti smexympää vaatetusta! Plate on aina platea vaikka se peittäisi vain noin 15% vartalostasi. Hälläväliä, jos elintärkeimmät ruumiinosasi ovat hieman tarvittavaa enemmän paljastettuna. Vatsanseutua nyt on ihan turha peittää muutenkin. Kenelle nyt tulisi edes mieleen turmella silkki-ihoasi ja pyykkilautavatsaasi suolistamalla sinut tai ampumalla keuhkosi rei'ille. Samoin elimistösi tärkeimmät valtimot, mitä niitä suotta peittelemään! Pääasia että olet kuumin bombshell like EVAH!

Too late, my dear

Jos joku ei vielä huomannut kantaani asiaan, olen aina jaksanut vähintäänkin mielessäni, jos en aina ääneen, kritisoida videopelien naishahmojen asuvalintoja. Useimmat armor designit kuuluvat ehdottomasti makuuhuoneeseen eikä taistelukentille. Hauskinta tietenkin on se, että mitä parempi armor rate, sitä enemmän paljasta pintaa. Itsehän pidän enemmän niin sanotusti lore friendlystä suunnittelusta. Realismia ja tilannesidonnaisuutta kehiin. Siis jos pelaat Second lifea tarkoituksena olla kakkoselämäsi pornotähti tai streetwalker niin toki vaatepartesi saa olla siveellisyyden rajat ylittävä, mutta oikeassa mätkinnässä ja lätkinnässä kunnon asiaankuuluvat vaatteet päälle.  Eihän kukaan lähde Antarktiksen lomalle mikroshortseissa ja sifonkitopissa (miehille: sifonki on kangas. Hyvin ohut. Googleta). Tai PETAn tapaamiseenkaan aidossa kissannahkaturkissa. Saati kuinka ikävältä metallinen vaatetus tuntuisi paljaalla iholla. Metalliset tangat ne vasta antaisivat hiertämiselle uuden ulottuvuuden. Saati sitten pakkasella. Jos jätetään ne vain fetissisteille sellaisenaan.

Jo kauan olen pohtinut syytä ko. ilmiöön. Tähän mennessä ainoa selitys, jonka voin keksiä on (piilo-)perverssien pelisuunnittelijoiden oma kiinnostus pornahtavaan vaateparteen. Jos he eivät vaikka pääse näkemään sellaisia ihan niin kun livenä..? Mebbe. Miesten suunnittelemat pelit miehille. Kyllähän he tietävät mikä toisiin miehiin vetoaa (etenkin teineihin).

Ilokseni voin kuitenkin sanoa, että olen onneksi törmännyt viime aikoina useisiin peleihin, joissa asustus on nimenomaan lore friendlyä ja asianmukaista. Esimerkkinä mainittakoon Skyrim, Path of Exile ja Diablo 3. Aina kohdatessani tällaisen pelin, kunnioitukseni peliä ja sen tekijöitä kohtaan kasvaa huomattavasti. Sisälläni pieni feministi on tyytyväinen ja kerrankin hiljaa.

Apparently this might be the cause

Älkää ymmärtäkö väärin, en suinkaan ole mikään himofemakko, vaikka ko. asiasta onkin vahvat mielipiteet. Haluan vain peliin kaipaamaani realismia. Vaihtoehtoisesti voin päätyä kompromissiin, jossa mieshahmot näyttävät vähintäänkin yhtä hyviltä kuin naishahmot, heillä on lannevaatteet, sixpackit ja miehekkäät rintalihakset ja hauikset. Cuz that's what women want, isn't it?

Mietitäänpä hetki kaikki yhdessä Batmanissa esiintyviä hahmoja, joilta Batman saa säännöllisin ajoin turpaansa ja päinvastoin:
read more

 Jos kukaan muu kuin pieni keltainen ystäväni on jaksanut kiinnittää huomiota, en ole juuri ollut aikaansaava blogin suhteen viime aikoina. Mutta suokaa anteeksi, minulla on hyvä (teko)syy!

Kouluahan tässä on taas yritetty käydä taas viimeinen kuukausi, välissä käyty hieman kotona keskellä ei-mitään "lomailemassa". Kotona vierailuhan melko automaattisesti on big no-no pelaamisen suhteen, koska a) PC:llä ei pelejä, b) sukuloinnissa menee puolet lomailusta ja c) vanha ja nostalginen NES ei suostu toimimaan (yhyy...)

Koulu sen sijaan... Noh, mitäpä tässä kiertelemään. Se vituttaa. Todella. Jos kirjoittaisin pelkästään mitä mieltä olen koulusta ja opettajista tällä hetkellä, saataisiin siitä jo hyvänmittainen romaani aikaiseksi. Sen lisäksi, että opettajat kasaavat niskaan kaiken maailman turhia ja tarpeettomia ylimääräisiä töitä, pitäisi suorittaa kokopäivätyönä vielä näitä harjoitteluita. Opiskelijalähtöisyys my ass!

Toisin sanoen, ei ole paljoa ehtinyt pelailemaan saati kirjoittelemaan, mutta nyt korjaan asian jotta voin taas laiskotella blogin suhteen seuraavan kuukauden.
read more

 Julkisen blogin kirjoittaminen on melkein kuin ennen vanhaan Roomassa järjestetyt gladiaattoritaistelut.

Kirjoittaessa asetutaan kaiken kansan näkyville apinoimaan, ja mikäli luoja (lue: kansa) suo, meitä peukutetaan ja meidän tuottamat sirkushuvit naurattavat myös meidän itsemme lisäksi muuta populaa. Jos meidän tuottama sisältömme ei kansaa huvita, revitään se hupi ja ilo meistä irti mitä sadistisin keinoin.

Koska emme halua päätyä internet-trollauksen ja silpomisen uhreiksi, etusivulle on nyt ilmestynyt huhtikuun ajan siellä pysyvä kysely, jossa vähän utelemme teiltä, gladiaattori-kansa, mikä sisältö teitä blogissamme kiinnostaisi. Mitään lupauksia emme tee, mutta koska ainakin leikimme idealla, että blogi voisi saada jotain uusia ulottuvuuksia, voimme sen saman tein tehdä niin, että lukijakuntammekin siitä hyötyy. Ja kyllä, puhumme kunnasta, koska emme usko että yksi henkilö tekee kaikkia näitä bloginkatseluita. Voimme arvata myös facebookin puolella olevista kommenteista, että tätä lukee joku muukin kuin Mikko (moi, Mikko!).

Entertaining enough?

Lyhyestä virsi kaunis ja summa summaarum: vastatkaa kyselyyn.
Lupaan, ettei siitä jää jälkiä, joista voisimme teidät tunnistaa tai ettei se satuta ketään. Mitään kyselypostauksia en tuohon vaihtoehdoksi laittanut, sillä meiltä saa aina kysyä, ja jos tulee jotain muuta mieleen kuin mitä kyselyssä on, niin sanoa saa myös.

***
EDIT 6.4. 18:18

Oman ja parin muun henkilön kokemuksesta voin nyt sanoa, että eihän tuo Bloggerin oma äänestys toimi lainkaan, vaan se pyyhkii vastauksia omien mielihalujensa mukaan tyhjäksi. Olen kuitenkin tähän mennessä kerennyt itse näkemään (kaikki? ken tietää) vastaukset. Onneksi.
Koska olen kuitenkin armelias, säästän sen sivun laidassa vielä niin kauan kuin alunperin ajattelinkin: huhtikuun loppuun. Ääniä otetaan yhä vastaan.

Tat-ta-da-daa!
Jälleen huomasimme kuinka kannattavaa blogin pitäminen on: sain käsiini Heroes III:n wanhan kunnon CD:n (kyllä, ihan aitona versiona) sopuhintaan ja nopealla toimitusajalla. Vielä en ole pelistä mitään maksanut, mutta kunhan myyjä tilinumeronsa ilmoittaa, maksut lähtevät eteenpäin eikä minun tarvitse pakoilla ketään gorillavelkojien pelossa.

Serkut 1, 2, 3 ja pikkuveli - Aika kerääntyä kasaan ja pistää päälle semmoset hotseatit, että kerrankin pelataan yksi peli LÄPI. Tällä kertaa meillä on käsissämme kuitenkin vanhasta poiketen koko setti Restoration of Erathiasta, Armageddonin Bladeen ja The Shadow of Deathiin. Kerätkää siis kimpsunne ja kampsunne, koputtakaa ovelleni ja LET THE GAMES BEGIN.


**
Tämän herrasgentlemanin kanssa siis kaupoilla kävimme:
http://mikkoakinkiinnostaa.blogspot.fi/
Kiits, Mikko!

Kevin 'Purge' Godec

"No sie katot elokuvaa, puhut puhelimessa ja pelaat wowia samaan aikaan" - taisi joskus poikaystäväni kommentoida tietokoneella oloani.
True - teen mielelläni montaa asiaa samaan aikaan. Kaikista parhaimmin se kuitenkin näkyy, kun olen koneella ja työst...pel...katson...okei, oikeastaan aina, kun joku tekeminen ei vaadi 100% keskittymistä tai fullscreeniä.

Suosituin sivutyöstöni tällä hetkellä on katsoa youtubesta pelivideoita. Suosituin streameri on ehdottomasti Purge, jonka videot aloittavat taustalla pyörimisensä jo heti aamukahvia/-teetä unisesti hörppäillessäni. Tämä matalaääninen gentlemanni on ollut postauksissani ennenkin esillä, eikä suotta; Dotabuffissa aikoinaan sen 99% taitoluokkansa saavuttanut casteri omaa ehkä Dota-yhteisön yhden tervehenkisimmistä asenteista. Purgen lisäksi Dota-streamauksia ja videoita on hauska katsoa mm. DotaCinemalta ja PyrionFlaxilta. DotaCineman parasta antia ovat SUNSfanin ja Reavesin yhdessä selostamat Dotan viikottaiset Failsit, ja tietenkin Dotan uusien herojen esittely n.päivää ennen varsinaisen patchin ulostuloa, kun taas Pyrion suoltaa ulos melko taattua laatua ajoittaisia lauluja lukuunottamatta (jotka kyllä ovat ihan hyviä, mutta eivät vastaa minun tarpeeseeni).

Multitaskin w/ opari ja FAILS of the week

Liittyykö kaikki aina Dotaan ja osaanko olla yhtään yksipuoleisempi? Ei, koska esimerkiksi Pyrion pelaa myös muita pelejä, ja ehei, koska olen todellinen multitaskeri, tarvitsen videomateriaalia taustalle pyörimään huomattavasti enemmän kuin tämä kolmikko osaa tuottaa. Ruotsalaiset Pewdiepie ja Dopefish tarjoavat vähän rauhattomampaa, hysteeristä naurua ja useimmin räävitöntä kiroilua sisältävää materiaalia, ja minecraftin ihmeellistä maailmaa esittelevät  Yogcastin Lewis ja Simon. Lisäksi youtube on täynnä muitakin pelichanneleita, joita en ole tilannut, mutta joilta löytyy ajoittain erittäinkin viihdyttäviä pelipätkiä.

Ajoittain youtubeen sisältöä lataileva serkkuni J.J.Wright ansaitsee myös maininnan tähän vaiheeseen, koska JJ osaa mitä peliä vaan ja milloin vaan. Channelilla tosin on keskitytty viime aikoina vain OSU!-peliin.

__________________________________________________________________________________

Toiseen asiaan. Mietittiin Joren kanssa viikonloppuna pelejä, joiden pelaaminen meillä on kesken. Keskeneräisiä työstöjä allekirjoittaneella on luultavasti noin 80 vähemmän kuin pikkuveljelläni, mutta silti riittävästi, etten viitsi edes haaveilla uusien pelien puoleen ennen kuin olen vanhani läpitahkonnut. Jotakin väärää on olla "köyhä opiskelija", jos Steam pukkaa täyttä peleistä, joita en ole edes kerennyt kokeilemaan. Siis let's face it, en ole niin hc-pelaaja, että aikani riittäisi pelkästään pelaamiseen.

PC:llä lista keskeneräisistä peleistä kulkee jotakuinkin näin:

LEGO Lord of the Rings

Portal

Star Wars: Knights of the Old Republic I & II

sekä suhteellisina "läpipelauksina" myös...

Dota2 (kokeilisit edes kaikkia heroja)

Path of Exile (lvlcap ja/tai storyline)

Sid Meier's Civilization V (voitto jokaisella vaikeusasteella)

XBoxilla listaa jatkavat...

Batman: Arkham City

Brütal Legend

Miten teillä menetellään pelien kanssa, monta peliä teillä on kesken tällä hetkellä? Monta sallitte olla kesken?