Minussa on varmaan jokin vika. En nimittäin syty Skyrimille, en sitten millään. Olen muutamaan otteeseen istahtanut koneen ääreen, valmiina sukeltamaan Skyrimin syvyyksiin ja tempautumaan mukaan maailmaan, joka on saanut aikaiseksi useita pelileskiä. Olen tehnyt hahmon, pelannut sillä eteenpäin. Keskustellut kylänmiesten kanssa ja kolunnut läpi luolastoja. Tappanut ja juossut pakoon. Täyttänyt taskuni turhuuksilla ja kohta pähkäillyt, miten saan reppuni tyhjiksi, jotta saan arvokkaan miekan mukaani myytäväksi. Olen yrittänyt, olen pelannut. Kertaakaan en ole peliin ihastunut, kertaakaan en ole jäänyt siihen koukkuun. Skyrim on tylsä, banaali, puuduttava. Jokin puuttuu.

Skyrimissä luulisi olevan kaikki mitä peliltä yleensä toivon:

1. Runsas taustalore
2. Omaehtoista, joskin juonella ohjattua maailman läpikoluamista
3. Keskustelujen ja taistelun tasapainoista harmoniaa
4. (Suht) monipuolinen hahmonluonti (haltioista saa aina lisäpisteitä) ja kykyjen vapaamuotoiset kehittämismahdollisuudet

Mutta kun ei niin ei. Ja tämä hämmentää minua.

Mahdollista on, että odotan peliltä liikaa. Olen kuunnellut ystäviäni, jotka kertovat lukemattomista pelitunneista Skyrimin parissa, ja lukenut netistä ylistäviä arvosteluja pelin ainutkertaisuudesta ja mukaansatempaavuudesta. Olen kehitellyt päässäni Skyrimistä jotain maailmanluokan peliä, jota kukaan ei voi paeta, ja johon jää väistämättä koukkuun jo ensisekunneilla. Sitten kun peli ei vastaakaan kaikkia oletuksiani, olen pettynyt, eikä mikään enää tunnu miltään. Vertailukohteena olkoon tässä Mass Effect 2, jota aloittaessani tiesin vain sen, että se on kuulemma ihan hyvä peli. Piste. Odotukset eivät ohjanneet pelaamistani, vaan pystyin katsomaan peliä avoimin mielin.

Toinen mahdollisuus on Nainen vai hiiri? –blogissakin mainittu tarinan aneemisuus. Toisaalta ymmärrän, että mitä enemmän pelaajalle annetaan mahdollisuuksia leikkiä ja luoda, sitä vähemmän juoni voi olla sotkemassa tarinaa. Ehkä Skyrimissä siis tökkääkin vain juonen tynkämäisyys, ja kaipaan pelin perustaksi selkeää juonta, jota itse valinnoillani maustan ja  Tässäkin vertaan Mass Effect 2:een, jossa juoni pysyy perustuksiltaan muuttumattomana jokaisella pelikerralla, mutta pelityylilläsi voit vaikuttaa sen vivahteisiin ja toteutusmekaniikkaan. Galaksi on uhan alla jokaisella pelattavalla hahmollasi, mutta on sinun työtäsi kehittää suhteet, joiden avulla saat tehtäväsi toteutettua haluamallasi tavalla. Skyrimissä toki perusjuoni on, mutta tarinan käänteet ja varsinainen eteneminen on jotenkin ulottumattomissani.

Kolmas vaihtoehto ei ole niinkään vaihtoehto yksinään, vaan lisämauste, joka minun Skyrim-keitostani puuttuu: grafiikat. Koneeni on seitsemän vuotta vanha mötkylä, joka huutaa tuskissaan lattiatasossa lähes pelistä riippumatta, joten Skyriminlaisen, kauniisiin maisemiin ja maailman kuvauksellisuuteen pohjautuvat pelit jäävät ehdottoman kaksiulotteisiksi. Tiedän. Tarvitsen uuden näyttiksen. Ja emolevyn. Ja tuulettimet. Ja lisää muistia. Ja. Ja. Ja. Pointtini siis oli, että en saa nyhdettyä pelistä irti kaikkea, mitä siitä tulisi saada.

Kertokaa te, mitä te Skyrimissä näette? Miksi se on niin hyvä peli, että sitä kannattaa pelata ja miksi minunkin pitäisi antaa sille toinen kolmas neljäs yritys. Haluan nähdä tässäkin pelissä hyvää, mutta tällä hetkellä olen siihen melko kykenemätön.

 Mitähän minä juuri paria postausta sitten lupailin...

Työt, parisuhteen, ystävien, kuntoilun ja pelaamisen yhteensovittaminen on yllättäen aiemmin ajateltua vaikeampaa. Voisin kai sanoa astuneeni aikuiselämään, jossa priorisoinnilla on yhä suurempi osuus arkielämää ja sen sujuvaa pyörittelyä. Ugh. Aikuiselämä.

Viimeisen kuukauden aikana en ole päässyt oikein kunnolla istahtamaan koneelle ja huoahtamaan. Lähemmäs kymmentuntisten työpäivien ja sisällä homehtumisen jälkeen on päästävä päästämään höyryjä kuntosalille tai vähintään kävelylenkille. Avomiestä ei sovi unohtaa ja lukkiutua työhuoneeseen kuulokkeet korvilla, vaan yhteistäkin aikaa on vaalittava. Oho. On jo käytävä nukkumaan, että jaksan painaa taas huomenna. En varsinaisesti valita, sillä priorisoin itse asiat näin järjestettäväksi. Helposti voisin jättää väliin kuntosalin, ja passitettuani avokkini lenkille voisin itse pakkautua työtuolilleni ja asettaa Infinityt korville, mutta ei, fyysinen kunto ja ihmissuhteet pakkautuvat tärkeysjärjestyksessä aina ylemmäs.

Täyttä pelaamattomuutta tämä ajan rajallisuus ei ole kuitenkaan tarkoittanut; Dotaan on kyllä kertynyt pikkuhiljaa pelitunteja. Tämän hetken lempipelinä Dota on kuitenkin harmillisen aikaavievä, sillä yksi (1) peli saattaa kestää helposti tunnin verran. Toinen haastava osa sitä on se, että kaikista parhaimmillaan se on kavereiden kanssa yhdessä pelatessa. Voittekin arvata, että ketutus tulee esille siinä kohtaa, kun kerrankin parkkeeraat koneelle, ei peliseuraa löydy vasta kuin viimeisillä käytettävissä olevilla minuuteilla. Ei, en kehtaa enää kymmeneltä kehitellä peliä, kun tiedän että se tarkoittaa että olen pois koneelta vasta puolen yön aikaan. Voih, miksi ette voineet olla täällä kaksi tuntia sitten? - tai kyllähän minä tiedän miksi. Samasta syystä, miksi minä olen juuri lähdössä. Muu elämä, AFK. Kyllähän minä sen ymmärrän.

Onneksi minulla ei ole vielä lapsia. Sehän tästä vielä puuttuisi. :D

HOW DO YOU DO IT? Miten sinä sovitat yhteen arjen ja pelaamisen? Tuntuuko se haasteelliselta, vai pääsetkö helpolla?

Navakka kaakkoistuuli puhaltelee pulleiksi muotoutuneihin purjeisiimme. Vesi on kirkkaan turkoosia ja aurinko paistaa täydeltä terältä pisamoituneille kasvoilleni. Miehistö on tyytyväinen ja laulaa kannella laulujaan. Aluksemme Revenge natisee rauhalliseen laineiden tahtiin kurssina kohti Tortuga. Mutta mitä huomaankaan - ranskalainen kauppalaiva tulee näkyviin läheisen niemen takaa. Miehistö! Hyökkäykseen!

Sid Meier's Pirates! (2004) on Sid Meierin uusintaversio vuoden 1987 merirosvoilupelistä. Pelin nostalgia-arvo on minulle suuri, vaikka se onkin VASTA yhdeksänvuotias pelinalku. Yhtenä vuonna joulunvälipäivät olivat pelkkää merirosvoilua vellokseni kanssa.

Pelissä ohjataan nuorta miehenalkua, joka aloittaa merirosvokapteeni-uransa känni-illan päätteeksi suostumalla purjehtimaan ja ryöstelemään Englannin/Alankomaiden/Ranskan/Espanjan lipun alla. Täyttäessä byrokraattisia paperitöitä, täytetään miekkoselle nimi (Larselo Bueno), kokemus (l.vaikeustaso jota saa pelin aikana nostettua mikäli miekkailu, ryöstely ja naisten hurmaaminen käy liian helpoksi), spesiaalitaito (miekkailu/tykistö/navigoiminen/lääketiede/hurmaaminen) ja aloitusvuosi (näkyy lähinnä kaupunkien määrässä ja jakautumisessa maiden välillä). Kun tarvittavat allekirjoitukset on saatu ja sielu lipulle myyty, voi meriseikkailu alkaa!

Merirosvolipun alla sinulla on lupa ja velvoite ryöstellä laivoja hyökäten niiden kimppuun. Voit ryöstää laivan haastamalla kapteenin ja hänen joukkonsa taisteluun, tai vaihtoehtoisesti lähettää koko purtilon meren pohjaan kasvamaan korallia. Mikäli kuitenkin haluat suurentaa laivastoasi, kaappaamasi laivat voi myös liittää omiisi. Hyökkäyksen yhteydessä saat myös ryöstää laivan rahdin itsellesi. Ruokaa tarvitset pitkillä merimatkoilla, mutta esimerkiksi mausteet voi myydä parhaimmin tarjoavalle satamalle ryöstöhintaan.

Tietyillä laivoilla on tietynlaisia vaikutuksia kaupungeille ja tietynlaisia rahteja mukanaan. Esimerkiksi salakuljettajilla (en.smuggler) on hallussaan yleensä paljon luksustavaraa ja mausteita, joita myymällä voi saada kerrytettyä omaisuuden. Uusia kuvernöörejä kuljettavien alusten ryöstäminen voi aiheuttaa suurtakin taloudellista tuhoa laivan määränpääkaupunkiin. Laivojen upottaminen suututtaa tietenkin valtioiden kaupunkien kuvernöörit, mutta jos esimerkiksi ranskalaiset ovat sodassa englantilaisten kanssa, Ranskan lipun alla purjehtivan laivan upottaminen ilahduttaa englantilaisia.

Toisten merirosvojen ja merirosvo-rankingin lisäksi laivojen upottamisella ja valtioiden auttamisella voi kivuta arvonimissä ylöspäin. Sen lisäksi siis, että tulet kuuluisimmaksi ja pelätyimmäksi merirosvoksi, voit kiivetä arvoasteikolla myös maakohtaisesti ylöspäin.

Merimiehen elämä on kuitenkin yksinäistä ja kaipuu naisystävän hellään huomaan on suuri. Naisystävät Karibian merellä tarkoittavat kuitenkin kuvernöörien tyttäriä (jostain syystä baarineitoja ei voi heilastella). Mitä kauniimpi nainen, sitä suuremmat odotukset arvonimestä ja sitä vaikeampi heitä on vaikuttaa tanssitaidoilla. Kyllä, tanssitaidoilla. Mikäli tyäret pitävät sinusta ja heidän isäukkonsa sen sallii, voit saada tanssittaa heitä ja kenties, vain kenties voin saada myöhemmin heidän kätensä ja lupauksen rauhallisista, rakkauden täyteisistä eläkepäivistä kartanossa kuvernöörin linnan liepeiltä.

Pelin pelaaminen onnistuu parhaiten numpadilla ja ohjeistuskin sitä lämpimästi pelin alussa suosittelee. Esimerkiksi tanssiessa neitokaisten käsiohjaus ja numerot osuvat mitä parhaimmin kohdalleen. Myös purjehtiminen onnistuu sujuvimmin numpadin numeroilla.

Mikäli pidät merirosvoista, leppoisasta pelaamisesta ja ripauksesta nostalgiaa 2000-luvun alkupuolelta, Sid Meier's Pirates! on sinun pelisi.

Steamin Halloween alessa Sid Meier's Piratesin saa

perjantaihin 1.11. noin klo 19.00 asti 9,99€:n sijasta 2,5€:lla. 
Linkki pelinsivuille Steamiin.