tiistai 12. tammikuuta 2016

Pelaaminen ja terveys


Terveysteemalla jatkettakoon kun Lil'n'yellow ehti käytännössä terveys-aiheesta oman merkintänsä julkaisemaan.

Tämän blogimerkinnän tarkoitus ei missään tapauksessa ole moralisoida tai nillittää kenellekään ruumiinsa käyttötavoista ja siitä miten pelaaminen on paha, paha, PAHA! Tarkoitus on vain muistuttaa kaikkia hienoja pelaajatovereita siitä, että älkää tinkikö liikaa omasta terveydestänne peliharrastuksen (tai minkään muunkaan terveydelle haitallisen) vuoksi.

Ajatus tästä merkinnästä lähti vireille jo viime kesänä, mutta suoraan sanottuna olin niin poikki etten saanut aikaan tätä merkintää ikinä tehdä. Nyt kun elämä on alkanut taas kaikin puolin voittaa, on aika tällekin.

Ajatus, kuten useimmiten, lähti omasta kokemuksesta. Itselläni kaikki alkoi reilu vuosi sitten opinnäytetyön tekemisestä. Pitkiä aikoja koneella ensin opinnäytetyön parissa, sitten illalla "vain yksi" Dota kavereiden kanssa, josta äkkiä tulikin pari enemmän, laimilyöty liikunta, alttius päänsäryille ja migreeneille sekä jännitysniska. Lisätään soppaan vielä järkyttävä määrä stressiä. Valmistumisen jälkeen jäin lähes viideksi kuukaudeksi työttömäksi, ja tänä aikana päivät koostuivat taas pääasiassa koneella istuessa, töitä etsien, hakemuksia raapustellen ja tietenkin pelaten. Eikä unohdeta sitä stressiä vieläkään. Maaliskuun lopussa tämä kaikki viimein kostautui; epämääräisiä, aiemmasta poikkeavia päänsärkyjä, näköhäiriöitä, kasvojen tuntohäiriöitä ja kipuja, huimausta, pahoinvointia. Tätä kesti vaihtelevasti maaliskuun lopusta käytännössä heinäkuulle, jona aikana ehdin juosta lääkäreillä, tutkimuksissa ja fysioterapeuteilla enemmän kuin tarpeeksi. Pääni kuvattiin magneetissa, otettiin selkäydinpunktiota ja viimein useamman pyynnön jälkeen kuvattiin kaularanka. Lopputulos: todennäköisimmin aiemmasta muuttunut migreeni, jännitysniska ja oiennut kaularanka. Tänä ongelma-aikana lopetin pelaamisen käytännössä kokonaan. En uskaltanut enää istua koneella ja välttelin puhelimen käyttöä muuhun kuin tarpeelliseen. Tämä ehkä auttoi hieman asiaa, mutta kesän työt erittäin selkää ja niskaa rasittavassa työssä taas ei auttanut. Kesä oli tuskaa. Alkuun oireilu lamautti; olihan se pelottavaa oireilua aiemmin niin terveelle nuorelle ihmiselle, eikä kukaan osannut antaa syytä. Kuitenkin fysioterapeutit ja kanssaeläjät saivat pikkuhiljaa minut itsenikin vakuuttuneeksi että syy voi todellakin olla lihaksissa, ryhdissä ja kropan väärässä käytössä. Aloin saamaan hyviä harjoitusohjeita ja lisättyä taas liikuntaa. Turhauttavaa se tosin oli. Hidasta ja takapakkeja tuli usein. Mutta ajan kanssa tilanne korjautuu. Olo paranee, tuntohäiriöt häviävät, päänsäryistä tulee harvempia. Elämä voittaa taas! En halua kokea tätä uudelleen enää.

Sitä ei uskoisi, kuinka lihasperäiset pikkuongelmat voivat kasaantuessaan poikia isoja ongelmia. Kesän ja syksyn olen joutunutkin tekemään todella paljon työtä tilanteen korjaamiseksi ja joutunut käyttämään paljon rahaa fysioterapiaan ja hierontoihin. Tilanne korjaantuu, mutta edelleen niska ja pää muistuttavat herkästi, jos koneella asento on huono, on istunut liikaa tai jättänyt liikkumatta. Tästä vahingosta nyt viisastuneena haluankin muistuttaa teitä muitakin pitämään itsestä huolta. Toki jokaisen vartalo on erilainen, kuin myös elämäntilanteet, jotka ehkä minunkin tilanteessani ovat edesauttaneet ongelmien syntymistä (eikä edes puhuta siitä sopasta mitä juuri tähän väliin päätti sotkea diagnoosia odottava, hoitamaton keliakiani). Valitettavasti vain terveyttää oppii arvostamaan vasta silloin, kun sen kanssa ilmenee ongelmia, ja ymmärrettävästi se ennaltaehkäisy ei tunnu koskevan itseä ennen kuin kroppa tekee tenän. Etenkin meillä nuorilla ihmisillä on taipumusta tähän.

Esimerkkinä huonon ryhdin vaikutuksista useampi on varmaan nähnyt alla olevan kuvan Hansrajkin tutkimuksesta, jossa laskettiin huonon päänasennon aiheuttavan pahimmillaan yli 27 kilon ylimääräisen rasituksen rintarangalle. Voitte kysyä fysioterapeuttisista yksityiskohdista tarkemmin pieneltä keltaiselta blogi-kollegalta, mutta se on paljon se. Pitkällä tähtäimellä muutokset rangassa ovat ikävät, mutta onneksi vältettävissä. Sillä ON merkitystä kuinka näyttönsä asettelee ja istuu, vaikka tiedän kyllä kuinka vaikeaa sitä oikeaa ryhdikästä asentoa on pitää. Myös pelaamisen ja koneella työskentelyn tauottaminen, sekä verryttely ja venyttely unohtuvat helposti kun hyvä peli imaisee sisäänsä tai on kiire työskennellessä.

HANSRAJ K, 2014. Assessment of Stresses in the Cervical Spine Caused by Posture and Position of the Head.


Ongelman merkityksen tajuaminen ja oman toimintansa tiedostaminen ovat kuitenkin avain asioiden korjaamiseen. Kun vain on viitseliäisyyttä ja kiinnostusta omaa tämän hetkistä ja tulevaa terveyttä kohtaan, voi valinnoillaan tehdä kauas kantoisia ratkaisuja. Ymmärrettävästi kaikkia ei kuitenkaan kiinnosta esim. liikunta. Toiset eivät koe saavansa siitä mielihyvää tai hyötyä. Ei sekään ole väärin. Jo ergonomisilla valinnoilla työskentelypisteessään saa kropan kuormitusta vähennettyä. Eikä liikunnan tarvitse olla kahden tunnin hikilenkki tai punttitreeni kuudesti viikossa. Jo päivittäin muistettu lyhytkin verryttely aika ajoin on jotain.

Oma tavoitteeni tälle vuodelle onkin kaiken kiireenkin keskellä ottaa aikani liikunnalle ja lihaskunnon ylläpitämiselle, muistaa tauottaa koneella istumista ja käyttää kehoani siihen, mihin se on tarkoitettu; liikkumiseen. Tämä valitettavasti tarkoittaa myös sitä, että pelaaminen harrastuksena jäänee vähemmälle (ja näin ollen kirjoittelemisen aiheet). On se kuitenkin sen arvoista.


Koettekos lukijat pelaamisesta olevan terveydellenne haittaa? Ärsyttääkö terveyspaasaus? Olenko nyt terveysnatsi?


Tälläisestä vois olla hyvä aloittaa

5 kommenttia :

  1. You can do it! <3
    Tässä hommassa vaan pitää olla pitkäjänteinen ja yrittää tosiaan limittää sitä aktiviteettia pitkin päivää, sillä esimerkiksi 48 tunnin istumista ja passiivisuutta on hankala korjata tunnilla liikuntaa päivittäin. Vähän niinkuin yrittäisi korjata autonrengasta jeesusteipillä - kyllä se tepsii hetken ja ehkä hidastaa renkaan tyhjenemistä, mutta siellä se reikä on edelleen ja rengas tyhjenee tyhjenemistään teipin allakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta kun Pikku-Matti käytti purukumia :o

      Poista
  2. Tätä lukiessa korjasin ryhdikkäämmän asennon istua. :D Mutta niin totta kyllä tämä kaikki, hyvä postaus. Tällaiset asiat vaan tuppaa aina unohtamaan ja ei sitä omaa terveyttä tule niin paljoa mietittyä, ennen kun jollekin tai itselleen tulee jotakin oireita tai joku puhuu asiasta.

    Itse teen istumatyötä sen 6-8h päivässä 5pv/vko. Harrastan pelaamista, mutta omistan myös koiran jonka kanssa käyn joka päivä 3 kertaa lenkillä. Aloitin myös viimevuoden lopulla uudelleen kuntosaliharrastuksen, joka oli pari vuotta tauolla. Nyt myös mukana 4xviikkoon kuntosaleilua. Näprään myös paljon puhelinta. Joten elän hyvinkin ristiriitaisesti kroppani kanssa. :D

    Toivon kuitenkin kuntosaleiluinnostukseni pysyvän taas pitkään päällä ja yritän muistaa sitä puhelinta räplätessä, ettei sitä tarvitse hoitaa kamalassa kippurassa niska väärällään. Näillä sitä jo tekisi hyvää kropalleen ja välttyisi tuollaiselta, mitä sinullakin on ollut! Toivottavasti saat kaiken kuntoon ja pystyt elämään kivutta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti. Ja hei tsemppiä tuon ylläpitämisessä! Kuullostaa hyvältä että sulla on noinkin paljon liikuntaa sisällyttetty arkeen (olispa miullakii koira...). Se on kyllä niin helppo unohtaa tuo terveys. Minunkin pitäis terveysalanihmisenä nämä asiat tietää ja muistaa jo ennen kun tekee itellensä hallaa. Harkitsin jo melkein vakavasti teetättäväni oienneet kaularangan röntgenkuvista seinätaulun muistuttamaan joka päivä, miks mun pitää muistaa liikkua :D Ei oo vielä tehty.

      Mulla on asiat onneks nyt paaaaaaljon paremmassa kunnossa kun pitkään aikaan :) Toivottavasti myös pysyy näin.

      Poista
    2. Toivottavasti pysyykin asiat kunnossa! :)

      Itsellä kyllä tuo koira on sellainen pakollinen liikuntaharrastus, josta ei voi luistaa! Välillä se ärsyttää vaan lähteä sinne jääkylmään tuiskuun ja lumipyryyn kävelemään, joskus taas on ihanan rentouttavaa kävellä ja haaveilla luonnon kauneutta. :) Koira on ihan hyvä kaveri tsemppaamaan sinne lenkille. :D

      Kyllä tulee nytkin noita luistamisia sieltä salilta, kun ei kertakaikkiaan aina vain kerkeä sitä 4 x viikossa käymään, mutta en nyt ota siitä niin suurta syyllisyyden tunnetta jos välillä jää se yksi kerta menemättä. Pääasia että siellä nyt kuitenkin tulisi käytyä minimissään sen pari kertaa viikkoon. :)

      Poista

Blogger Template by Clairvo