Tässä on ollut aina ajoittain puhetta peleistä, joita tuli kakarana pelattua, ja joihin aina ajoittain iskee kaipuu. Voisi siis vähän kaipailla ja fiilistellä lisää bloggaamalla niistä lapsuuden peleistä, joiden kanssa tuli vietettyä aikaa. Toisessa osassa Laru tulee kertomaan omista lapsuuden peleistään.
Meillä kotona oli vähän nihkeä suhtautuminen pelaamiseen, eikä rahaa ollut mälläillä, joten pelejä ei ihan kamalasti ollut. Konsolit oli vanhoja, jostain käytettynä saatuja ja pelit siinä ohessa myös. Veli osti joitakin pelejä kirpparilta silloin tällöin. Joskus 90-luvun lopulla muistaakseni, meille ilmestyi eka konsoli, NES. Sitä tuli useampi vuosi vaahtosammuttimena hakattua. Ja jumankekka että ne NESin pelit oli OIKEESTI vaikeita! Eihän niitä sellasena vaahtosammuttimena ikinä saanu pelattua läpi ja pelaaminen oli muutenkin enemmän sellasta randomia nappuloiden hakkaamista, mutta pääasia että kivaa oli!
NESin peleistä ehdottomasti ikimuistoisin on Super Mario Bros, jossa samalla levyllä tuli myös Duck Hunt. Varmaan ajallisesti eniten pelatuin peli koko taloudessa. Aiva mahtavia pelejä olivat molemmat, vaikka Duck Huntissa kihertelevä koira oli todella ärsyttävä. Mario Bros on kyllä näistä se, jota kaipaan. Konsoli edelleenkin kotoa löytyy, mutta sen toimivuudesta ei ole taetta. Ei taida olla kotona enää sellaista TV:täkään, johon konsolin saisi kiinni ja kokeiluun. Pitää vielä jossakin välissä yrittää setviä konsolin toimivuus. Onhan se nykyään muutenkin varsin arvokas peli!
Toinen NESillä kovasti pelattu peli oli Track and Field II. Hieno peli oli sekin. Vaikka ikinä en päässyt para glidingiin asti mikä harmittaa edelleen! Ja muistan että high dive ja horizontal bar olivat aivan sikavaikeita lajeja. Tosin kolmiloikkakaan ei ollut niitä vahvuuksia. Taekwondo ja miekkailu taas olivat parasta! Tai ne ainakin jäi mieleen.
Yksi NESin peli, jonka vielä muista, ja jota olisi todella mukava päästä taas pelaamaan, on Chip and Dale: Rescue Rangers. Lastenohjelmanakin tunnettu Tikun ja Takun pelastuspartio jäi pelinä elävästi mieleen, kun joskus 7- tai 8-vuotiaana viivyin umpilisäkkeen leikkauksen vuoksi melkein viikon sairaalassa ja lastenosaston leikkihuoneessa oli NES ja muun muassa tämä kyseinen peli. Muistan, että joku minua hieman vanhempi poika opasti minua peliä pelaamaan ja sen parissa tulikin sitten vietettyä lähes koko sairaala-aika. Kiitos vain hänelle, kuka ikinä olikaan. Myöhemmin tämä peli oli meillä kotona lainassakin, muistaakseni serkulta.
Ilmeistyihän meillekin sitten viimein tietokone. Ensimmäisen Compaqin unohtaminen on mahdotonta. Se käynnistyi nimittäin niin hitaasti, ettei aina jaksanut nähdä vaivaa, ja pelaaminen painottui edelleen konsoleihin. Kuitenkin muutamia klassikoita jäi mieleen, joista Worms 2 oli se, jota oli kiva pelata yhdessä. Wormsia on tosin tullut pelattua jo niin paljon, etten välttämättä enää jaksaisi. Vaikka onhan sillä hetkeksi viihdearvoa jo pelkästään hauskojen äänien vuoksi. Eniten kuitenkin noilta ajoilta olen jäänyt kaipaamaan Sims 2:sta. Etenkin minulla ja pikkusiskolla oli todella hauskaa Simsin kanssa, solmiessamme mitä omituisimpia perhesuhteita ja rakennellessamme taloja. Täytyy kyllä sanoa, että kakkosen jälkeen seuraavat simsit ovat olleet huonoja. Kolmonen vielä menettelee. Kakkoseen sentään pystyi lataamaan netistä lisää esineitä, vaatteita ja muuta krääsää, mikä oli jo itsessään viihdyttävää!
Tulihan näitä pelejä kuitenkin jokunen. Lisäksi mainittakoon Leo Leijona ja Kultapossu, joka oli siis jokinlainen Osuuspankin jakama peli. Edelleen jaksaa huvittaa, kuinka Leo Leijona ennen koskenlasku-tehtävää kiskoo jostakin jellonan pakaroidensa syövereistä koskenlaskussa apuna käyttämänsä kepin. Lisäksi muistan jonkin Disney-pelin kokoelman, jossa oli ainakin Lion King -tasohyppelypeli. Eikä Road Rashia pidä unohtaa! Moottoripyöräkisailu, jossa lievän väkivaltaisesti potkittiin ja lyötiin kanssakilpailijoita pois pelistä. Sekä vielä Ski Free, jossa lasketeltiin rinnettä kunnes jostain puun takaa hyppäsi se harmaa epämääräisen näköinen lumimies ja söi viattoman laskettelija-paran!
Voih, niitä hyviä aikoja...
Onko sinulla joitakin ikimuistoisia lapsuuden pelejä? Haluaisitko päästä pelaamaan jotakin niistä?
Ape Escape on sellainen peli mitä haluaisin päästä vielä uudelleen pelaamaan! Sitä tykkäsin pelata ja se kerran tuttujemme ollessa kylässä vain katosi. O_o Ihmeen kiinnostunut perheen poika tuosta pelistä oli, että... Olen edelleen aivan varma että hän sen nyysi!!!!
VastaaPoistaEn muuten kyllä kamalasti videopelejä pelannut pienempänä ja nuorempana. Muutamia joitain pleikkarin pelejä kokeillut kaverin luona ja spyroa serkun kanssa. Ensimmäisiä pelejä mitä ensimmäisellä tietokoneellamme pelasin oli sims "1" ja opetuspeli Josefiina. :D Ah niin ihania muistoja.
Tuli myös pelattua veljen kanssa eri pelien demoja paljon, joista ihan hyvät muistot jäänyt. Veli oli se joka meidän perheessä innostui peleistä ja pelaamisesta, itse silloin enemmän pelasin roolipeliä kirjoittaen eri foorumeilla ja kävin ratsastamassa. Nykyään sitten pelit tullut takautuvasti peluuseen ja kirin kiinni "menetettyjä" pelivuosia. xD
Hieman kyllä kuullostaisi että nyt on poika saattanut ottaa mukaansa jotain mikä ei ollut omaa!
PoistaEn minäkään omasta mielestäni mikää kova pelaaja silloin pienempänä ollut, mutta silti noita pelejä kertyi noin monta. Enemmän aikaa tuli juostua pitkin peltoja ja mettiä, mutta veli oli aikoinaan kiinnostuneempi peleistä ja sitä kautta tuli itsekin lähdettyä pelaamaan enempi. Enemmän pelit tuli kuvioihin joskus teininä. Sillon hakkasin PoP-sarjaa ja joskus 15-vuotiaana tuli sitten WoW kuvioihin joksikin aikaa. Olisin kyllä varmaan mieluummin käynyt aikoinaan ratsastamassa jos ois ollu rahaa :D
Ekat pelikokemukset oli mullakin NES:llä, meillä ei siihen ollut kun se Mario ja Duckhunt. Sain myös lahjaksi sellaisen pelikonsolin missä se konsoli oli pääohjaimessa, en tiedä minkä lafkan tekemän mutta siinä oli kivoja pelejä myös (niitä oli siinä valmiina joku 100). Mutta ehdottomat suosikit löytyy kyllä ihka ekalta Playstationilta, Crash Bandicootit (etenkin se missä seikkailtiin eri aikakausilla) ja Tekken 3 oli ehdottomat suosikit joita kaipaan edelleen! Tekken 3 tykkättiin kaverin kanssa niin paljon että leikittiin aina niitä hahmoja :D
VastaaPoistaTietokoneelta taas Sims:stä jäi traumat kun vahingossa tapoin jonkun muijan (muistaakseni se ei voinut nousta sängystä kun siinä oli lamppu vieressä ja tajusin asian liian myöhään. (Ah näitä ekan Simsin kömpelyyksiä). Sittenkun aloin päästä traumasta irti ja pelasin uudestaan niin tapoin taas vahingossa jonkun, tällä kertaa tulipalossa :'D
Ai tapoit simsissä "vahingossa"? ;D Meillä kaikki kuolemathan oli puhtaasti "vahinkoja" :D etenkin kun simin elämäntavoite oli nähdä rikkaan puolison aave :D Sen rikkaasta muijasta ei meinannu millään päästä eroon! Ja kerran pikkusisko tappoi vastasyntyneen vauvan. Se oli tosin puhdas vahinko, sillä sen äiti bugitti kehdon eteen jumiin niin, ettei kehtoa voinu enää siirtää, eikä isä päässy hakemaan vauvaa kun äiti seiso edessä. Kaikenlaista hassua.
PoistaMeillä ei jostain syystä ollut oikein mitään tappelupelejä, vaikka veli niistä tykkäsi. Tietokoneella joskus pelattiin Street fighteria mutta siihenpä se taisi jäädä.